Johdanto eurooppalaisiin määräyksiin
EU:ssa elintarvikekontaktimateriaalien arvioinnista vastaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), mutta yhtä, kaikki elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit kattavaa asetusta ei ole. EU:n yhdenmukaistettu EU-sääntelykehys, asetus (EY) N:o 1935/2004, määrittää hyvän valmistuskäytännön yleiset periaatteet ja elintarvikekontaktimateriaalien reagoimattomuusvaatimukset, mutta ne eivät kata kaikkia vaatimuksia. Elintarvikekontaktimateriaalien eri muodoista ja tietyistä aineista on myös annettu omat yhdenmukaistetut määräyksensä, esimerkiksi:
- Direktiivi 84/500/ETY – keramiikka
- Direktiivi 93/11/ETY – N-nitrosamiinien ja N-nitrosoituvien aineiden vapautuminen elastomeeristä tai kumista valmistetuista pullo- ja huvituteista
- Direktiivi 2007/42/EY – regeneroitu selluloosakalvo
- Asetus (EY) 1895/2005 – Tiettyjen epoksijohdannaisten käytön rajoittaminen
- Asetus (EY) 450/2009 – Aktiiviset ja älykkäät materiaalit
- Asetus (EU) 10/2011 – muovit
- Asetus (EU) 2018/213 – bisfenoli A (BPA) lakoissa ja pinnoitteissa
- Asetus (EU) 2022/1616 – Kierrätysmuovit
Johdanto Euroopan neuvoston päätöslauselmiin
Vaikka elintarvikekontaktimateriaaleja koskevaa yhdenmukaistettua sääntelyä on pyritty vahvistamaan, on monia tärkeitä materiaaleja, kuten paperi ja kartonki, lasi, puu, korkki, metallit ja metalliseokset, tekstiilit, liimat, ioninvaihtohartsit, painomusteet, silikonit, lakat ja pinnoitteet sekä vaha, joille ei ole erityisiä vaatimuksia EU:n tasolla.
Euroopan neuvosto laati joitakin päätöslauselmia tämän puutteen korjaamiseksi. Vaikka päätöslauselmat eivät ole oikeudellisesti sitovia, ne on EU:n laajuisen tai jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön puuttuessa yleisesti hyväksytty ohjeistaviksi asiakirjoiksi. Päätöslauselmat kattavat pinnoitteet, silikonit, paperin ja kartongin, korkin, lasin, metallit ja metalliseokset, ioninvaihtohartsit, kumin ja pakkausmusteet.
| Elintarvikekontaktimateriaalit | Lähdeviittaus |
|---|---|
| Pinnoitteet | Päätöslauselma ResAP (2004) 1 |
| Korkkitulpat ja muut korkkimateriaalit | Päätöslauselma ResAP (2004) 2 |
| Lasi | Lyijyn irtoamista lasisista taloustavaroista koskevat suositukset |
| Musteet pinnoilla, jotka eivät joudu kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa | Päätöslauselma ResAP (2005) 2 |
| Ioninvaihto- ja adsorbenttihartsit | Päätöslauselma ResAP (2004) 3 |
| Metallit ja metalliseokset | Päätöslauselma CM/ResAP (2013) 9 |
| Paperi ja kartonki | Paperia ja kartonkia koskevat EQDM-suositukset |
| Muovien väriaineet | Päätöslauselma AP (89) 1 |
| Muovien polymeroinnin apuaineet | Päätöslauselma AP (92) 2 |
| Kumi | Päätöslauselma ResAP (2004) 4 |
| Silikonit | Päätöslauselma ResAP (2004) 5 |
| Yleiset vaatimukset | Päätöslauselma CM/Res (2020) 9 |
Johdanto EU-jäsenvaltioiden lainsäädäntöön
Jäsenvaltiot voivat vapaasti täydentää näitä EU-säädöksiä kansallisella lainsäädännöllä, jos vastaavaa EU-säädöstä ei ole. Monissa EU-jäsenvaltioissa on asetettu kansallisia vaatimuksia ainakin yhdelle elintarvikekontaktimateriaalille, josta ei ole olemassa yhdenmukaista säädöstä, tai lisävaatimuksia yhdenmukaistetun sääntelyn alaisille materiaaleille. EU-säädöksissä määritetään esimerkiksi raja-arvot lyijyn ja kadmiumin irtoamiselle keramiikkatuotteista, mutta Ranskassa näitä säädöksiä on täydennetty Ranskan elintarviketurvallisuuslainsäädännöllä, jossa määritetään raja-arvot myös alumiinille, koboltille ja arseenille. Toisin kuin EU:n yleiset vaatimukset, Ranska asettaa vaatimuksia myös elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien metallien koostumukselle – esimerkiksi ruostumattomassa teräksessä on oltava vähintään 13 % kromia.
EU:n elintarvikekontaktimateriaaleja koskevat asetukset toimivat vertailukohtana jäsenmaille, mutta ne eivät aina riitä takaamaan vaatimustenmukaisuutta kaikissa Euroopan maissa. EU:n ulkopuolisilla mailla voi olla omat sääntönsä tai ne ovat saattaneet omaksua EU-sääntelyn joiltakin osin, kuten Sveitsissä on tehty. Jäsenvaltiot voivat myös asettaa lisärajoituksia. Esimerkiksi Italiassa lainsäädäntö määrittää hyväksyttävät ruostumattomat teräslajit, Tanskassa on säädelty elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien paperi- ja kartonkimateriaalien ja -tuotteiden per- ja polyfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) pitoisuutta ja Alankomaiden pakkaus- ja kuluttajatuotteita sääntelevä laki asettaa vaatimuksia monille elintarvikekontaktimateriaaleille ja -tuotteille.
Ilman yhtä yhdenmukaistettua standardia kaikille Euroopan maille valmistajien on varmistettava, että heidän tuotteensa ovat kohdemarkkinoiden vaatimusten mukaisia, mutta koska tuotetta markkinoidaan usein useammassa kuin yhdessä maassa, tämä voi olla monimutkaista.
EU:n ulkopuolella
Sveitsissä alettiin ottaa toukokuussa 2017 käyttöön uusia elintarvikekontaktimateriaaleihin liittyviä sääntöjä, jotka kiinnittivät huomion Euroopan elintarvikekontaktimateriaalien sääntelyn monimutkaisuuteen. Sveitsin elintarvikekontaktimateriaaleja ja -tuotteita sääntelevään lainsäädäntöön otettiin mukaan osioita useista EU-asetuksista. Käyttöön otettiin esimerkiksi direktiivin 84/500/ETY mukaiset raja-arvot lyijyn ja kadmiumin siirtymiselle keraamisista tarvikkeista laajemmalle tuotevalikoimalle ja asetuksen (EY) 10/2011 tarkistetut vaatimukset elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuville muoveille. Lisäksi silikonille ja pakkausmusteille on määritetty sallittujen aineiden luettelo. Miten valmistajat ja maahantuojat voivat varmistua vaatimustenmukaisuudesta Euroopassa, kun elintarvikekontaktimateriaalien sääntelyä ei ole yhdenmukaistettu?
Yhdistynyt kuningaskunta (UK) erosi EU:sta 31. joulukuuta 2020. Yhdistynyt kuningaskunta turvasi sääntelyn jatkuvuuden EU-eropäivän jälkeen vuoden 2019 elintarvikekontaktimateriaaleja ja -tuotteita sääntelevällä lailla (UK SI 2019, No. 704). Tämä laki varmisti, että EU-lainsäädännön mukaiset vaatimukset pysyivät voimassa ja Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2012 kansallisen lainsäädännön puutteet korjattiin siirtämällä aiemmin EU:n sääntelyviranomaisilla olleet vastuut Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelyviranomaisille. Tärkeimmät elintarvikekontaktia käsittelevät lait:
- Englanti: Materials and Articles in Contact with Food (England) Regulations 2012 (UK SI 2012, No. 2619)
- Skotlanti: Materials and Articles in Contact with Food (Scotland) Regulations 2012 (SSI 2012, No. 318)
- Wales: Materials and Articles in Contact with Food (Wales) Regulations 2012 (WSI 2012, No. 2705 (W. 291))
- Pohjois-Irlanti: Materials and Articles in Contact with Food (Northern Ireland) Regulations (NISR 2012, No. 384)
Yhdistyneellä kuningaskunnalla on 1.1.2021 alkaen velvollisuus pitää elintarvikekontaktimateriaaleja ja -tuotteita koskeva lainsäädäntönsä ajan tasalla. Pohjois-Irlantiin sovelletaan edelleen EU:n sääntöjä (Pohjois-Irlannin pöytäkirja).
Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit eivät saa muuttaa elintarviketta eivätkä heikentää sen aistinvaraisia ominaisuuksia. Yksinkertaisesti sanottuna elintarviketta koskettava materiaali ei saa muuttaa elintarviketta eikä vaarantaa ihmisten terveyttä.
Elintarvikekontaktimateriaalien testaus
SGS voi asiantuntemuksensa avulla auttaa elintarvikekontaktimateriaalien valmistajia ja toimittajia saavuttamaan vaatimustenmukaisuuden kaikilla globaaleilla markkina-alueilla. Teknisillä asiantuntijoillamme on laaja kokemus materiaalien ja tuotteiden testauksesta useille markkinoille. Tarjoamme täyden valikoiman elintarvikekontaktimateriaalien testausta, kuten siirtymätestejä. Asiantuntijoiltamme saat myös neuvoja uusiin määräyksiin, vaatimustenmukaisuusongelmiin ja dokumentaation arviointiin liittyen. Kokemuksemme voi auttaa sinua varmistamaan, että tuotteesi täyttävät elintarvikekontaktimateriaaleja koskevat alueelliset vaatimukset ja tasaamaan tietä kohti vaatimustenmukaisuutta.